Ensimmäisiä päiviä

Hui, on pitänyt melko kiirusta nyt viimeisen viikon aikana! Uusi tilanne ei ole sisältänyt blogin ylläpitämisen muistamista, mutta hyvä se on edes nyt ilmoittaa, mitä tänne puukenkälandiaan kuuluu.

Saavuin Hollantiin 6.10.2016, ja miesystäväni onnellisesti sieppasi minut lentokentältä mukaansa. Majoitun hänen ja hänen äitinsä asuntoon työssäoppimisjaksoni ajaksi, joten minulla kävi hyvä onni asuinpaikan suhteen. Asustan nyt likellä Amsterdamia ja töihin on parinkymmenen minuutin ajomatka bussilla.
Palataan siihen itse asiaan. Saavuin hyvissä ajoin ennen työnaloitusta, jotta pystyisin tekemään vaadittavat paperityöt ja kevyen totuttelun ulkomaaelämään. Kävin tekemässä visiitin tulevaan työpaikkaani Wol! in Haarlem -iin, jossa sain kevyen kymmenen minuutin tutustumiskierroksen takahuoneeseen. Pari päivää sen jälkeen oli vuorossa sopimusten allekirjoitus, ja 12.10 varsinainen työ alkoi.

Työaikani on keskiviikosta lauantaihin, klo 11-17. Soppeli määrä töitä, sanoisin. Keskiviikko sisälti omalta osuudeltani paljon tutustumista ja uuteen paikkaan tottumista, mutta se tuntui sujuneen hyvin. Pääsin kokoamaan Ikean jakkaraa ja järjestelemään lankoja. Aloitin myös ikkunankoristeiden tekoa, tässä tapauksessa lepakoita. Virkkaan ilkeännäköisiä pikku veijareita halloweenia varten. Suomeen verrattuna Hollanti on paljon enemmän halloweenin perään, ei kuitenkaan yhtä intensiivisesti kuin Amerikka!

Myös torstai sisälsi tuolien rakentelua ja siitä vitsailtiin työnantajan kanssa, että joudun kohta rakentelemaan kokonaan uuden rakennuksen kaupalle. Muutoin päivä sisälti myös lepakoita ja oppimista lankojen sijainnista ja päivärutiineista. Kukat on kasteltava ja kurpitsat tarkistettava, etteivät ne mätäne ja ala haista. Langat on laitettava söpöön järjestykseen ja kirjoihin on tutustuttava, jotta asiakkaiden ohjaaminen onnistuu mahdollisimman helposti. Illalla kanssatyöläinen, sanottakoot Rouva Y, piti neulekurssin ihmisille. Se ei kuulunut työaikaani, mutta johon osallistuin silti. Se kun on jotain, mitä myöhemmin pidän itsekin ja kaikki oppi ja esimerkki on tarpeen!

Perjantai oli yhtä lailla hiljainen, luultavasti siksi, koska koululaisilla on loma ja koko perhe lähtee reissuun. Toinen kanssatyöläinen, Rouva M, näytti minulle lisää kirjoja ja näytti minulle hollantilaisten tapaa neuloa. Suomalaisessa neuletavassa lankoja pidetään vasemmassa kädessä, kun taas hollantilaiset pitävät lankoja oikeassa. Se on kovin vaivalloisen näköinen neuletapa, ja taidan saada enemmän opetettavaa kuin luulin, opettaessani ihmisille suomalaisittainneulomista tulevaisuudessa.
Tähän mennessä olen jo tottunut työpaikkatapoihin ja ihmisten auttamiseen. Kielimuuri on jonkin verran etenkin vanhempien rouvien kanssa ongelma, mutta nuorempien kanssa juttu sujuu.

Lauantai oli taasen hiljainen ja toistaiseksi kaikista opettavaisin. Avasin kaupan, eli laitoin valot päälle ja hoidin kassan, avasin pin-laitteen ja tein jopa ensimmäisen oman myyntini! Kiitin asiakasta kärsivällisyydesta, sillä minulla oli vähän opettelua kassan käytöstä, ja työnantajani oli mahtava neuvoessaan minua joka seikasta. Myöhemmin onnistuin myymään lankaa ihan itse ja otin maksunkin vastaan ihan itse! Se tuntui todella hyvältä, kuin pystyisin ihan oikeasti olemaan avuksi. Tein parhaani auttaakseni myös asiakkaita heidän lankavalinnoissaan, ja huomasin, että tarvitsen enemmän opettelua langoista ja niiden ominaisuudestaan.
Sain lepakot valmiiksi ja ne söpöstävät nyt kaupan ikkunaa. Teimme työnantajan kanssa pieniä muutoksia näyteikkunaan, jotta se olisi enemmän syysteemainen ja valmis floristin visiitille keskiviikkona.

Olen nauttinut kovasti työurastani Wol! in Haarlemissa ja varmasti nautin vastaisuudessakin. Toki työnteossa on aina se pieni tekemisen maku ja olen iltaisin aika uupunut, mutta uskon senkin taantuvan viikon päästä. Uusi kulttuuri uusine tapoineen on ollut helppo omaksua, johtuen siitä, että olen usein jo vieraillut Hollannissa ja tiedän melko hyvin, mikä on mitakin.
Ensi kerraksi pyrin laittamaan joitain kuvia, jotta kokemus lukemiseen ei ole vain yksinkertainen "wall of text, Batman". Siihen asti, näkemisiin!

- Jutta

The day of birth!

Tervehdys, selailijat!

Luet parhaillasi ensimmäistä päivitystä blogistani, Liian isot puukengät. Tämä blogi on luotu palvelemaan sen tarkoitusta työssaoppimisjaksoni ns. päiväkirjana. Työssäoppimispaikkani on ah niin uljas puukenkien, hyvän juuston ja tuhansien pyöräilijöiden maa, Hollanti. Kokemuksieni ohessa pyrin jakamaan vinkkejä ja niksejä, mitä on huomioitava, kun menee ulkomaille työssäoppimaan.

Toistaiseksi tämä teksti jättää nälkäiseksi ja ulkoasukin on kokonaisuudessaan parantamista tarvitseva, joten stay tuned, lisää päivityksiä on luvassa.

- Reeloy